Päivä 3. klo 15:45 Vähän lapsuusaikaa ja nykyhetkeä
Synnyin Kurdistanissa 6.7.1991 perheeseen, missä on neljä lasta minun lisäksi ja he kaikki ovat minua vanhempia. Siskot Sazgar 30v ja Sanaria 25v ja veljet Sarkar 31v ja Mohammed 26v. Lapsuudesta en muista tuon enempää. Muutettiin Turkkiin vuonna 1996. Siellä asuimme kaksi vuotta. Vietimme vastaanottokodissa koko sen ajan.
En muista ollenkaan minkälaista oli asua siellä, mutta kun viime aikoina kysyin vanhemmiltani niin he sanoivat että oli rankkaa asua sellaisessa paikassa missä on meidän lisäksi yli 20 ihmistä. Jonkin ajan kuluttua meille tuli kirje, että voidaan siirtyä maasta toiseen. Maa oli Suomi. Vanhempani ja sisarukset ihmettelivät, että missä ihmeessä mahtaa olla tuollainen paikka. Avoimin mielin muutimme kuitenkin Suomeen, Lahteen vuonna 1998. Oli 28.12, kylmä ja lunta maassa. Olin ihmeissäni kun näin lunta ensimmäistä kertaa elämässäni. Oli jännää kun oltiin kaukana omasta maastamme. Seuraavana päivänä lähdimme koko perhe iloisina kiertämään Lahtea, että minkälainen tämä kaupunki oikeen on.
Kaupunki tuntui todella isolta ja avonaiselta verrattuna siihen missä olin syntynyt. Perheemme oppi suomen kieltä jonkin verran, mutta minä opin parhaiten, koska olin niin nuori niin sanat jäivät helposti mieleen. Menin sitten suomenkielen kouluun. Olin siellä noin kuusi kuukautta ja sain heti siirron tavalliseen peruskouluun, koska opin Suomen kielen niin hyvin.
Aloitin peruskoulun Harjunkoulun ala-asteella. Siellä sain todella hyviä ystäviä ja vietin parhaimmat aikani siellä. Tuli kuudes luokka ja oli aika siirtyä yläasteelle. Seiska luokan vietin Salinkallion yläasteella. Tuntui oudolta lähteä eroon ala-aste aikaisista luokkakavereista. Koulussani oli pelkästään Suomalaisia oppilaita. Minua koulu kiusattiin siellä, koska olin ainut ulkomaalainen. Jaksoin kokonaisen lukuvuoden kuunnella sitä, että olen ”mutakuono”. Minulle riitti ja hain vaihtoa Lahden Lyseon yläasteelle. Sinne sitten pääsin aloittamaan kasiluokan. Oli elokuun 14. 2006. Jännitti todella paljon nähdä minkälaiselle luokalle joudun. Avasin oven ja astuin luokkaan sisään. Jähmetyin paikoilleni. Näin luokassa istuvan melkein kaikki ala-asteen luokkakaverit. Olin niin iloinen, että sain jatkaa heidän kanssaan kaksi vuotta koulua vielä.
Kasiluokka ei niinkään onnistunut minulta. Poissaoloja oli yli 200 tuntia ja kokeista tuli vitosia vain. Kuitenkin juuri ja juuri pääsin luokalta. Oli aika aloittaa ysiluokka sitten. Aloin panostaa siihen täysillä jotta pääsen kunnon ammatilliseen kouluun. Poissaolot tippui alle 20 tuntiin ja kokeista tuli seiskoja ja kaseja. Oli aika päättää mitä haluan tehdä peruskoulun jälkeen. Tiesin alustavasti, että parturi-kampaajan ala on mun juttu. Hain sinne ja innolla odotin vastausta, että pääsenkö kyseiseen kouluun. Petyin kovasti kun ei tullut mitään kirjettä tai mitään. Menin kymppiluokalle jotta voisin parantaa numeroitani. Siellä vietin vuoden mahtavien ihmisten kanssa ja hain sitten uudestaan kouluun. Hain matkailuvirkailijaksi ja sinne sitten pääsinkin. Koulu alkoi elokuussa. Kävin pari kuukautta kyseistä alaa ja lopetin, koska minulta puuttui motivaatio kokonaan.
En tehnyt mitään kuuteen kuukauteen. Olin vain baareissa, kahviloissa ja kavereitten kanssa. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja sanoin nyt töihin siitä. Hain töihin Studio 25- vaatekauppaan töihin ja sinne pääsin. Tein kuuden kuukauden sopimuksen. Opin todella nopeasti kassajärjestelmän ja asiakaspalvelun. Paikan omistaja luotti minuun. Hän antoi avaimet käteeni ja sanoi ”minä tästä lähden kotiin nyt. Saat olla loppupäivän yksin ja sulje sitten liike”. Olin vähän peloissani mutta ihan hyvin se meni. Pian kuusi kuukautta tuli täyteen siellä. Piti miettiä, että mitäköhän sitä seuraavaksi tekisi? Ei kauaa mennyt kun heti tuli työtarjouksia muualta. Aloitin työt Lahden Tivolille promoottorina. Työ on ollut todella mukavaa, kun on saanut olla avuksi ihmisille.
Olen saanut tänä vuonna todella paljon myöskin uusia ystäviä, ketkä ovat olleet uskomattoman ihania ja aitoja. Rakkaitten ystävieni avulla mä jaksan panostaa tähän töissä käymiseen. Olen avoimin mielin ottanut uusia kavereita kuvioihin. Jotkut ovat olleet taas aivan toiselta planeetalta kuin minä ja jotkut aivan samalta. Pari ihmistäkin kaveerasi minun kanssani jotta voisivat pilata elämäni. Mutta se ei ihan noin helposti onnistu. Sen verran vahva persoona olen, etten pikku sanoista lannistu.
Päivä 3. Klo 17:25 Sori kun kesti päivittää blogia, mutta yleensä viikonlopun aikana olen niin kiireinen, etten ehdi koneelle.
-SS-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti